KIUSAUS

Kuvittele seisovasi tyhjässä huoneessa, jossa on kirkas valaistus ja valkoiset seinät. Kuvittele huoneen keskelle tuoli. Sinä seisot huoneen nurkassa jäykkänä kädet tiukasti kylkiin painettuna. Huoneessa on paahtavan kuuma, ja haluaisit vähentää vaatteitasi, mutta se ei onnistu. Hiki valuu pitkin kasvojasi. Olet seissyt tässä oudossa huoneessa jo ties kuinka monta tuntia ja jalkasi alkavat jo rasittua. Mielesi tekee istua tuoliin, eikö vain? Mutta se ei valitettavasti onnistu.

Minuutit kuluvat kiduttavan hitaasti.

Jospa kuitenkin istuisit tuoliin, vaikka Sinulle on sanottu, ettet saa tehdä niin. Päätät seisoa. Sinä seisot, seisot, seisot ja seisot. Aika kuluu, ja huoneessa on entistä lämpimämpää. Sinua janottaa. Jalkasi ovat melkein turrat, mutta et voi luovuttaa nyt. Sinun täytyy seistä.

Huoneen nurkkaan on ilmestynyt vesiallas. Se on tehty valkoisesta posliinista ja hana on hopean värinen. Hanasta tippuu hiljalleen vettä.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tip... tip... tip... tip...

Tippuvan veden ääni täyttää hiljalleen koko huoneen, ja pian se on ainoa ääni jonka pystyt kuulemaan. Hengityksesi käy kiivaampana, mutta yhä sinä vain seisot. Et saa antaa periksi. Kuvittelet käveleväsi vesialtaalle ja juovasi ison kulauksen raikasta vettä. Miten se helpottaisikaan oloasi, mutta et saa antaa kiusaukselle periksi.

Kuluu tunti, toinen ja kolmas. Enää et kuitenkaan jaksa laskea ajankulkua, koska se tuntuu merkityksettömältä. Sinä vain seisot ja tuijotat eteesi. Pelkäät tulevasi hulluksi.

Sinua alkaa nukuttaa. Silmäluomesi tuntuvat raskailta. Jalat eivät enää kanna painoasi. Et ole kuitenkaan varma onko sinulla lupa asettua pitkällesi ja nukahtaa. Varmuuden vuoksi päätät seisoa. Ummistat kuitenkin silmäsi - ehkäpä onnistut nukahtamaan seisaallesi, onnistuuhan se joiltain eläimiltäkin. Pian kuitenkin huomaat, että se on mahdotonta. Vartalosi nykii ja säpsähtelee, kun yrität pysyä hereillä.

Kohta huoneen toiseen nurkkaan on ilmestynyt sänky. Kuvittelet astelevasi sen luo ja asettuvasi pitkälleen pehmeiden tyynyjen väliin. Kuvittelet sen niin monesti, että kohta et enää tiedä oletko oikeasti vielä seisomassa vai makaatko sängyllä.

Pian huomaat, että sinulla on myös nälkä. Et voi olla kuvittelematta itseäsi huoneen kolmanteen, ainoaan vapaaseen nurkkaan, syömään herkkuateriaa. Sielusi silmin sinä syöt sitä jo.

Kohta näet itsesi istumassa huoneen keskellä tuolilla. Sinulla ei ole enää kuuma. Samaan aikaan ihminen, joka on aivan itsesi näköinen, juo vettä huoneen nurkassa olevasta vesialtaasta. Annat veden valua valtoimenaan ja saat juotua kylliksesi. Toisessa nurkassa sinä kuitenkin samaan aikaan makaat sängyllä. Olet vetänyt peiton päällesi ja tyynyt korvillesi, jotta tippuvat veden ääni ei enää häiritsisi. Tunnet itsesi onnelliseksi, kun sinun ei enää tarvitse seistä. Sinua alkaa unettaa, mutta unen keskeltä huomaat itsesi huoneen kolmannessa nurkassa syömässä aiemmin kuvittelemaasi ateriaa. Tulet pian kylläiseksi, etkä voisi tuntea itseäsi onnellisemmaksi. Katsot lautasesi yli kalpeaa hahmoa huoneen neljännessä nurkassa. Hahmo näyttää kauhistuneelta ja vapisee kauttaaltaan. Oletko se sinä? Ei voi olla. Katsot itseäsi syömässä, juomassa, nukkumassa ja istumassa tuolilla. Et vain ymmärrä, miksi vielä seisot nurkassa.

Vaihdat asentoasi mukavammaksi tuolilla ja kysyt muilta: "Mitä hän vielä siellä seisoo?"