Miten elämä tuntuikaan taivaalliselta, kun Sami oli maailmassa. Aloin hullantuumaan häneen, eikä tilanteesta olisi enää ulospääsyä.

Tapasimme viimeksi lauantai-iltapäivänä. Kevät teki juuri tuloaan, enkä voinut olla tanssahtelematta pitkin katuja. Tunsin itseni niin onnelliseksi, ja kaunis sää vain korosti sitä.
   Saavuin Helsinkiin hyvissä ajoin, tunti ennen sovittua tapaamisaikaamme. Aurinko hohti lämpöään ja ihmisiä oli liikkeellä tavallista enemmän. Minä hymyilin idioottimaisesti jokaiselle vastaantulijalle. Pian sainkin viestin Samilta, jossa hän kertoi odottavansa minua hotellilla. Soitin hänelle ja kerroin olevani jo perillä. Hän lupasi tulla minua vastaan hotellin aulaan. Minä suorastaan juoksin viimeiset kadun välit ja astuin sydän pamppaillen sisään hotellin liukuovista. Sami astui juuri portaita alas aulaan ja heilautti kättään tervehdykseksi. Kiipesimme suoraan portaat ylös kolmanteen kerrokseen.
   Hän sulki oven takanani ja käännyin häneen päin riisuakseni takkini. Olin ostanut juuri uuden kevättakin, harmaan jakkutakin, joka kapeni sivuilta. Hänestä se näytti tyylikkäältä ylläni ja auttoi ripustamaan sen hengarilla naulakkoon. Kummarruimme halamaan toisiamme enkä voinut olla huomaamatta kuinka hänellä jo seisoi. Hänkin oli kaivannut minua vähintän yhtä paljon kuin minä häntä.
  Olin pukeutunut tämän kertaiseen tapaamiseemme vihreään, lyhythihaiseen t-paitaan ja tummiin farkkuihin. Hänellä oli yllään tyylikäs ruskea tweedpuku ja väriin sopiva solmio. Kun myöhemmin kaaduin hänen vierelleen sängylle, tunsin suurta iloa saadessani riisua hänen solmionsa, pikkutakkinsa, kauluspaitansa ja niiden alla olevan ohuemman paidan. Myös rakastelumme tahti oli muuttunut kiihkeämmäksi ja läheisemmäksi kuin aiemmin. Hän oli rajumpi, ja minä pidin siitä. Sinä päivänä kokeilin ensimmäistä kertaa ratsastamista. Se tuntui taivaalliselta. Sami hyväili kiihkeästi rintojani ja klitoristani samalla, kun minä totuttelin liikuttamaan lantiotani sopivaan tahtiin. Tällä kertaa en voinut olla voihkimatta mielihyvästä, niin hyvältä se tuntui. Tuntui ihanalta, samalla hieman oudolta, kun tunsin hänen koko peniksensä sisälläni.  
   Kun hän myöhemmin tuli takaisin päälleni, ja työntyi minuun kiihkeämmin kuin koskaan ennen, olin haljeta onnesta.  

Kun Gregor Samsa eräänä aamuna heräsi levottomista unista, huomasi hän muuttuneensa vuoteessa suunnattomaksi syöpäläiseksi.

Franz Kafkan Muodonmuutos novellin ensimmäinen lause on ehkä yksi parhaista mitä on koskaan julkaistu. Luin novellin ensimmäisen kerran yli vuosi sitten, jolloin se teki minuun suuren vaikutuksen. Tämä innosti minua lukemaan Kafkaa enemmänkin ja olen aina suorastaan lumoutunut, kun luen hänen tekstejään. Erään koiran tutkimuksia ja Pesä ovat myös suosikkieni joukossa.

Amerikka oli ensimmäinen 'ei-novelli', jonka luin Kafkalta. Kafka on paikoittain aika raskasta luettavaa, ja pelkäsinkin, että raskaus rasittaisi kirjan tapahtumien kulkua, mutta onnekseni sain huomata olevani väärässä. Silmäni liikkuivat sivujen yli kuin sula voi leivällä (ja mistähän tuokin ilmaisu tuli..). Kirjan nerokas loppu sai minut hämmästymään, ja salaa riemuitsin sisäisesti siitä miten onnistuneesti Kafka aina teoksensa lopettaa.

En ole vielä päässyt käsiksi Oikeusjuttuun ja Linnaan, mutta luultavasti tulen lukemaan ne aivan lähi kuukausina.

Tapasimme toisen kerran 18-vuotissyntymäpäivänäni. Lahjaksi Sami oli ostanut minulle kirjan. Hän luki itsekin paljon ja suositteli minulle usein erilaisia kirjoja klassiskoista kotimaisiin. Kiittelin vuolaasti ja asetuin istumaan hänen viereensä sängylle.
   Olin hermostuksissani ja sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa. Olin päättänyt tapailla Samia vielä, olkoonkin naimisissa, koska halusin vain yhtä asiaa. Monta vuotta mielessäni kypsynyt unelma pukumiehestä oli nyt ulottuvillani, enkä voinut päästää sitä pakoon. Parempi katsoa, kuin katua.
   Käperryin hänen syliinsä, ja hän alkoi hellästi silittellä käsivarsiani ja hiuksiani. Rentoiduimme samalla katsomalla tv:stä dokumenttipätkää toisesta maailmansodasta. Olin hämilläni uudesta tilanteesta, mutta liian utelias lopettaakseni. En kehdannut koskettaa häntä sen kummemmin vaan siirtelin käsiäni hermostuneesti paikasta toiseen. En myöskään uskaltanut katsoa häneen vaan suuntasin katseeni televisioon. Kämmenet silittivät hellästi ihoani. Katselin tv:tä niinkin intensiivisesti, että pian minua alkoi nukuttaa. Niin, nukuttaa. Ja tällaisessa tilanteessa pitäisi olla mielessä muut kuin nukkuminen! 
   Pian hän kääntyi minuun päin ja suuteli huuliani. Iso, märkä - siinä ensivaikutelmani. Sitten rupesin huolehtimaan osaanko edes suudella oikein. Ilmeisesti en kuitenkaan aivan epätoivoisesti, koska mies jatkoi suuteluaan ja asetti minut sitten makuulle vierelleen. 
   "Oletko ollut aiemmin miehen kanssa?" hän kysyi huulet vielä suulleni painautuneena. Vastasin, että en ollut. "Hermostuttaako?" Nyökkäilin konemaisesti vastaukseksi, ja hän lupasi olla niin hellä kuin mahdollista. 
   Kohta makasin alastomana hänen allaan, hieman ujostellen vartaloani, mutta hänestä se oli upea. Hänenkin vartalonsa oli komea, kuntosaliharjoittelu oli totisesti tuottanut tulosta. Tunsin suurta mielihyvää, kun hän lopulta tunkeutui sisääni. Olin pelännyt etukäteen tätä vaihetta, mutta kaikki sujui loppujen lopuksi hyvin.

Kun palasin takaisin kotiin myöhään illalla, oli minulla vaikeuksia pitää pokerinaamaa. Onneksi vastassa ei ollut kuin isä, jolle ei yleensä tarvitse hirveästi selitellä. Olisin kiljunut riemusta, mutta tyydyin vain hymyilemään leveästi kuin Naantalin aurinko. Nukahdin tyytyväisempänä kuin koskaan ennen. Olihan se tämäkin tapa viettää syntymäpäivää.      

Tänään oli sitten penkkaripäivä. Tuntuu se hurjalta, kun ajattelee että itsellä on sama edessä vuoden päästä. Ajattelin itse pukeutua Chapliniksi, mutta mieli ehtii varmasti muuttua moneen kertaan vuoden aikana. Huomenna on wanhat, en ole menossa tanssimaan, mutta jatkoille kylläkin. ;)

Viestitin juuri Samille, että pidän vapaata tänään ja huomenna. En malta odottaa ensi viikkoa, jolloin vietämme kokonaisen päivän yhdessä. 
   Kaikki lähti siitä, kun noin kolme kuukautta sitten tapasin netin chat-palstalla erään kiinnostavan herrasmiehen. Hän esitteli itsensä Samiksi. Tulimme hyvin juttuun, ja keskusteltavaa riitti niin kirjallisuudesta, elokuvista kuin matkustelusta. 
   Kuukauden intensiivisen chattailun jälkeen annoin hänelle puhelinnumeroni, ja jo vähän ajan kuluttua sovimme tapaamisesta. Olin samanaikaisesti haltioissani ja hermostunut asiasta - kyseessä olivat ensitreffini. Täydellistä kuvaa kuitenkin riipi tosiasia, että olin tuohon aikaan vain 17-vuotias lukiolaistyttö ja mies 34-vuotias.
   En voinut kertoa kenellekään ketä olin menossa tapaamaan, ja kotiporukalle selitin olevani sen illan ystäväni luona. Koko päivänä ei keskittymisestä tullut mitään, kun mielessäni pyöri vain sen illan treffit.
   Kun ilta koitti, tuli Sami minua vastaan sopimallemme tapaamispaikalle ja jatkoimme siitä kävelyä erääseen kreikkalaiseen ravintolaan. Tunsin itseni tyhmäksi, kun kävelin hänen rinnallaan pitkin katuja, kuin minun ei kuuluisi edes olla siinä. Kun pääsimme pöytään rentouduin hieman ja keskityin tarkkailemaan häntä.
   Sami oli miellyttävän näköinen, pitkä ja vaalea. Hänellä oli silmälasit ja tumma puku, joka istu hänelle hyvin. Keskustelimme leppoisasti eri aiheista, eikä onneksi syntynyt mitään vaivaantuneita taukoja.
   Illallisen jälkeen hän saattoi minut bussiasemalle, jossa hyvästelimme. Hän oli hyvin kohtelias koko ajan, mutta piti minuun tiettyä etäisyyttä. Myöhemmin hän selittikin, että olisi parempi jos tapaisimme vasta kun olen täyttänyt 18, joka olisi vajaa kuukauden kuluttua. Hän myös tunnusti olevansa naimisissa. Olin järkyttynyt. Arvelinkin, että tämä olisi liian hyvää ollakseen totta. Nyt minun piti vain valita tapaisinko häntä enää koskaan vai unohtaisinko hänet. 
   Päädyin ensimmäiseen vaihtoehtoon.

Noin kolme kuukautta sitten tapasin netin chat-palstalla erään kiinnostavan herrasmiehen. Tulimme juttuun hyvin, ja keskusteltavaa riitti niin kirjallisuudesta, elokuvista kuin matkustelusta. 
   Kuukauden intensiivisen chattailun jälkeen annoin hänelle puhelinnumeroni, ja jo vähän ajan kuluttua sovimme tapaamisesta. Olin samanaikaisesti haltioissani ja hermostunut asiasta - kyseessä olivat ensitreffini. Täydellistä kuvaa kuitenkin riipi tosiasia, että olin tuohon aikaan vain 17-vuotias lukiolaistyttö ja mies 34-vuotias.

Nimeni on Unski, olen 18-vuotias lukion toisenvuoden opiskelija. Tämän blogin avasin lähinnä kirjatakseni ylös ajatuksia ja mietteitä omasta elämästäni. Yksityisyyden suojaamiseksi joudun käyttämään muunneltua totuutta, ehkä liikaakin, mutta pyrin silti säilyttämään kirjoitusteni realistisuuden. Jotta huomio ei kiinnittyisi liiaksi tähän ristiriitaan, todettakoon, että kiinostus tämän blogin ylläpitämiseen kumpuaa lähinnä sisälläni asuvasta kirjailijasieulusta. 

Olen aina ollut hieman ujonpuoleinen tyttö, oikea kotihiiri. En ole oikein koskaan ollut kiinnostunut ikäisistäni pojista, minua kiinnostavat vanhemmat miehet. Fantasiani koostuvat liituraidasta ja kravaateista, halusin kiihkeästi tavata jotain pukumiestä. En silti koskaan olisi osannut kuvitella, että jonain päivänä fantasiani käyvisivät toteen.

Kuka oikeasti haluaisi tapailla minua?

Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, ajattelin noin vielä ennen pukumiestäni. Olin pieni ja epävarma itseni suhteen, kokematon kaikessa - en ollut edes koskaan suudellut ketään! Nyt nuo kaikki esteet on raivattu tieltä, ja hyvältähän se tuntuu!
En koskaan ottanut paineita seurustelemisesta, vaikka melkein kaikki ystäväpiiristäni tähän ikään mennessä kaulailivat, tai olivat olleet, jonkun jätkän kanssa. Ja eihän minua edes kiinnostaneet ikäiseni pojat! Olin varma, että minun vuoroni tulee vielä, enkä pitänyt hoppua asian suhteen, vaikka välillä tilanne tuntuikin aika toivottomalta. Ainoa ajatus, joka risteili mielessäni oli 'haluan oikean miehen, en mitään pikku poikaa'. Ei kai se voi olla kovin väärinkään? Normaalia.